Räyhät täittivät tänään komeat 4-vuotta. Onnittelut kaikille koirille omistajineen!
0 Comments
Aika kuluu siivillä pentujen kanssa, eikä koneella juuri ehdi istumaan. 11 pennun kanssa on ollut kädet täynnä töitä, varsinkin kun nämä pienet tuntuvat olevan hyvin eläväistä ja ehtiväistä porukkaa.. :)
Yksi musta narttupentu etsii vielä yhteistyökykyistä ja aktiivista sijoituskotia pääkaupunkiseudulta. Muut pennut ovat jo löytäneet oman kotinsa. Viime perjantaina, pennut kävi tarkastamassa luottoeläinlääkärimme Eeva Rautala, joka totesi kaikki pennut terveiksi. Pentujen kanssa on ulkoiltu päivittäin, ja sen lisäksi ne viilettävät useamman kerran päivässä olohuoneessamme. Siirsin pennut jo neljän viikon iässä olohuoneeseen, ja muutin samalla nukkumaan itse sohvalle. Vaikka pentujen lähtö onkin aina haikeaa, niin näin kolmen viikon sohvalla nukkumisen jälkeen myös oma sänky houkuttaa kovasti.. :) Olohuone on kuitenkin meillä se paikka, jossa eniten oleillaan ja jossa myös pentujen on siten paras olla. Niin ne parhaiten tottuvat erilaisiin kodin ääniin, ja pääsevät osallistumaan perheen ja muiden koirien elämään. Siirin pennut täyttivät eilen kaksi viikkoa. Pienillä alkavat nyt silmät avautumaan, ja pian ne pääsevät tutustumaan tähän maailmaan. Tässä pari tuoretta kuvaa pennuista. :)
Siirin synnytys alkoi maanantaina 25.5.2015, avautumisvaiheella noin neljän aikaan illalla. Seuraavana yönä ei siis juurikaan enää uskallettu nukkua, sillä vaikka avautumisvaihe yleensä kestääkin noin vuorokauden verran, niin yksilöllisiä vaihteluita on. Seuraava päivä menikin Siirin läähättämistä ja petaamista seuratessa. Yhden huvittavan asian olen näissä labbisnartuissa huomannut. Kirjallisuushan kertoo, että yksi synnytyksen varmoista merkeistä on, kun narttu lakkaa syömästä. Sellaista ihmettä en ole yhdenkään labbisnartun kohdalla vielä nähnyt. Päinvastoin, yleensä nämä haluavat syödä myös synnytyksen lomassa. :) Näin oli Siirinkin kanssa, ja päivä menikin tiheiden ulkoilujen ja välipalojen tahdittamana.
Illalla pennut alkoivat syntymään. Ensimmäisen kanssa teki tiukkaa, sillä pentu tuli ulos takajalat edellä. Pienoisella avustuksella narttupentu syntyi klo 18.20. Siiri hiukan ihmetteli tulokasta, kuten ensikertalaiset nartut usein. Kauan ei kuitenkaan Siiri ehtinyt pentua ihmettelemään, kun seuraava pentu ilmoitti jo tulostaan. Toinen pentu, narttu sekin, syntyi klo 18.45. Seuraava pentu tuli vielä lyhyemmällä välillä, ja oli maailmassa jo 19.07. Tällä suloisella pienellä pojalla on rinnassaan oma tuntomerkki, eli pieni läntti valkoista. Nyt pentujen tahti tuntui vain kiihtyvän, ja neljäs (narttu) pentu syntyi vain 10 minuuttia myöhemmin, eli klo 19.17! Nyt alkoi tulla myös kätilöille kiire! Viides pentu(uros) syntyi klo 19.30 ja kuudes (narttu) jälleen vain 10 minuuttia myöhemmin, eli klo 19.40. Kuusi pentua vain hiukan reilussa tunnissa! Enpä ole vastaavaa aiemmin kokenut. Klo 20.25 meille oli syntynyt jo seitsemän pentua(uros). Tämän jälkeen Siiri piti parin tunnin tauon. Vatsan muodon perusteella, ja varovaisesti tunnustelemalla oli kuitenkin selvää, että pentuja oli vielä tulossa. Tässä vaiheessa aloin jo hiukan mietimään, että kuinkakohan monta niitä kaikkiaan olisi. Kahdeksas pentu (uros) syntyi 22.25. Yhdeksäs pentu (uros) syntyi reilua tuntia myöhemmin, eli klo 23.45. Kymmenes pentu (uros) syntyi 00.14, ja tällöin olin jo varma, että kaikki pennut olisivat tässä. Tuntia myöhemmin Siiri alkoi kuitenkin vielä kerran ponnistamaan, ja maailmaan syntyi pentu (narttu) numero 11., klo 01.13. Kunhan Siiri oli hiukan nukkunut urakkansa päälle, se alkoi tarmokkaasti hoitamaan pesuettaan. Siiri onkin ollut aivan loistava emä, eikä ensikertalaisen epävarmuudesta ole tietoakaan. Pennut syntyivät siis tiistaina 26.5.2015. Niitä on 6 urosta ja 5 narttua, ja kaikki tietysti mustia. Suurin osa pennuista oli etukäteen varattu, mutta pentujen suuren lukumäärän takia, vapaita pentuja on vielä pari. Niistä voi kysellä suoraan minulta. Kuvia päivitän tänne blogiin, heti kun saan kameran purettua koneelle. :) Joskus elämässä tapahtuu asioita, joita ei voi ennakoida, ja rakkaasta lemmikistä on luovuttava...
Uutta kotia etsii kasvattini, musta 6v. uros. Tino on edelleen nuoren koiran oloinen, vilkas ja innokas, sekä hyvin ystävällinen ja avoin uros. Tulee toimeen kaikkien kanssa, tosin tytöistä tuppaa innostumaan joskus hiukan liikaa. Tino on peruskoulutettu, ja tottunut lapsiin sekä kissoihin. Lisätietoja voi kysellä suoraan minulta. Siiri on käynyt viime viikolla ultrassa, ja odotamme oikein mukavan kokoista pentuetta. Ultrassahan ei useinkaan näy pentujen tarkkaa lukumäärää, vaan sillä lähinnä varmistetaan tiineys. Jotain suuntaa ultra kuitenkin saattaa pentujen lukumäärästä osata antaa, vaikka tässä kohtaa on pakko kertoa, että on se muutaman kerran mennyt aikalailla hutiin:
Esimerkkinä kasvattini ja sijoitusnarttuni Lara, joka ultrattiin tiineysviikolla 5. Eläinlääkäri oli todella paneutunut asiaan, ja ultrasikin nartun kohdunsarvia pitkään ja huolellisesti. Hän oli tutkimuksen jälkeen sitä mieltä, että pentuja on neljä. Elli oli asiasta niin varma, että lupasi syödä hattunsa, jos pentuja on enemmän kuin viisi. Käytimme Laran vielä lopputiineydestä rontgenissä, koska olin huolissani siitä, kasvaisivatko pennut liian suuriksi, jolloin se voisi ennakoida synnytyskomplikaatioita. Röngen on ultraa huomattavasti tarkempi, sillä kuvasta voidaan laskea jokaisen pennun kallo ja selkäranka. Yllätykseksemme, röntgen näytti 8 pentua. Ja vielä yllätyneempiä olimme, kun niiden kahdeksan jälkeen syntyi vielä pentu.. ja toinenkin! Loppujen lopuksi Lara sai siis yhteensä 10 pentua, vaikka sekä ultra että röntgen näyttivät muuta. :) Tuossa kun asiaa oikein jäin miettimään, huomasin ettei ultra ole koskaan osannut pentujen lukumäärää kertoa oikein. Ja poikkeuksetta pentuja on ollut aina enemmän kuin ultraaja on tutkimuksessa löytänyt. Jäämme siis jännityksellä odottamaan, montako pentua Siiri loppukuusta saa. Pentuja on kysytty sen verran paljon, etten ota enää lisää alustavia varauksia Siirin pentueeseen. Tilannetta voi kysyä uudestaan kesäkuun alkupuolella, kun pentujen lukumäärä/sukupuolet ovat selvillä. Ihanaa toukokuuta! Mirka & koirat Kesä ja koiranpennut.. en millään malttaisi odottaa kumpaakaan. Olen niin innoissani tästä tulevasta yhdistelmästä. Lisätietoja voi käydä kurkkaamassa Pentuja-sivulta.
Alla kuva Novasta, joka on meidän viimeisimmästä pentueesta. Se asuu sijoituksessa Helsingissä, ja kuten kuvasta näkyy, jakaa arkensa myös muutaman marsun kanssa. <3 Tovi on taas vierähtänyt viimeisimmästä päivityksestä. Viime vuosi oli monella tapaa raskas, ja niin blogin päivittäminen on jäänyt näihin päiviin. Nyt onkin ihana palata tänne positiivisten kuulumisten kanssa. Laumamme on kasvanut kahdella uudella jäsenellä, joista kumpikin on omia kasvattejani. Ruskea narttu Smulan lähti luovutusikäisenä omaan kotiinsa, mutta palautui sieltä perhettä kohdanneen äkillisen tragedian takia. Aika pian kävi selväksi, että tämä hurmaava pikkuneiti jää meille osaksi laumaa. Se on hyvin samanlainen kuin emänsa Aura luonteeltaan, ja onkin kietonut meidät täysin tassunsa ympärille. Smulan on myös hyvin lupaava pentu, joten odotan mielenkiinnolla sen kasvamista. Toinen pikkuprisessa meille jäi kotiin Dooriksen pennuista. Koko pentue, jonka Doris sai Pellen kanssa on ollut hyvin lupaava. Olikin vaikea tehdä valinta viiden hyvin samanlaisen mustan narttupennun väliltä. Lopulta luonne ratkaisi, ja niin meille jäi Hurjapää-Hertta kotiin. Hertta ja Smulan ovat parhaita kavereita keskenään, eikä kahden pennun kanssa eläminen ole onneksi niin työlästä, kuin olisi voinut luulla. Osuutensa on tietysti neitien luonteella, joille on vaikea löytää tarpeeksi superlatetiivejä. <3 Alla kuvassa Taraino´s All Of Me aka Hertta. Alla Taraino´s All Of Me aka Smulan.
Aika kuluu pentujen kasvua seuratessa siivillä, ja nyt eilen pennut täyttivätkin jo kaksi viikkoa. Sitä piti juhlia, tietenkin. Saanko esitellä teille kutsumanimet saaneet pienet: "Tarmo" musta uros "Urho" keltainen uros "Sissi" musta narttu Kolmikon silmät ovat alkaneet avautumaan, ja se mullistaa pienten maailman täysin. Pennut myös pyrkivät jaloilleen, tosin huterat yritykset jäävät vielä hyvinkin lyhyiksi. Se ei tunnu niitä lannistavan, ja ihailtavalla sisulla ne ponnistavat uudestaan jokaisen epäonnisen yrityksen jälkeen. Pienillä oli rankka ilta eilen, kun elämä on ollut pelkkää emon lämpöä ja aina auki olevaa maitobaaria. Matolääke oli kaikista "Pahinta ikinä!" ja ne näyttivät sen irvistellen ja lääkettä ulos sylkien. Jauheliha sen sijaan oli jopa maitoakin parempaa, ja sitä olisi ilmeisesti voinut syödä kaikkien mielestä vaikka kuinka paljon, mutta inhottava kasvattaja ei uskaltanut sitä antaa kuin pienet nokareet maistiaisiksi. Kynsienleikkuu sujui hyvin, tosin välillä piti hiukan sanoa vastaan kun pienillä tassuilla olisi ollut muutakin menoa kuin manikyyrissä loikoilu. Lopulta kaikki kuitenkin ottivat suosiolla raskaan kohtalonsa vastaan ja kaikkien kynnet ovat nyt huomattavasti lyhyemmät. Ne ehtivät kasvaa kahdessa viikossa yllättävän paljon ja ovat terävät kuin kissan kynnet. En raaskinut kertoa pienille, että tämän jälkeen niitä lyhennellään kerran viikossa. Muistuttelin kuitenkin että jauhelihaa saa tästä lähtien päivittäin. Hyviä ja huonoja uutisia siis, kuten elämässä aina. |
AuthorWrite something about yourself. No need to be fancy, just an overview. Archives
July 2015
Categories |